Teatterissa: Silkkitehtaan naiset

 Kävin lauantaina ystävien kanssa teatterissa Vantaalla. Vantaan teatteri sijaitsee Heurekaa vastapäätä joen toisella puolella eli siihen kävelee näppärästi Tikkurilan asemalta.

Kuva Teatteri Vantaa. Kuvaaja: Mitro Härkönen

Kävimme katsomassa elokuussa kantaesityksensä saaneen Silkkitehtaan naiset. Vantaan 50-vuotisjuhlavuoteen sopien, musiikkinäytelmä kuvaa Silkkitehtaan historiaa 30-luvulta viime vuosituhannen loppuun. 

Näyttelijät Anne Nielsen ja Teijo Eloranta vaihtavat roolista toiseen Ritva Oksasen esittämän Eiran kertoessa perheensä tarinaa Silkkitehtaalla. Fiktiiviset hahmot tuovat tehtaan työntekijät elämään läpi sodan ja nousukausien. Tuntuu käsittämättömältä kuinka hyvinkin aikuiseen ikään ehtineet näyttelijät pystyvät ammattitaidolla heittäytymään kaiken ikäisten rooleihin. Pariin kertaan tarvittiin kuiskaajan apua, minkä permannolla kuuli, mutta pakko nostaa hattua Oksaselle, joka vielä kasivitosena pystyy heittäytymään nuoreksi likaksi.

Muusikot Tuija Rantalainen ja Merja Ikkelä nähdään myös lavalla, Rantalaisen vaihtaessa myös roolista toiseen hyvin onnistuneesti. Laulut olivat hienoja ja tyyliltään hyvin vaihtelevia.

Puvustus oli hieno ja Tikkurilan lämpöpukuja esiteltiin sellaisen korvamadon kanssa, että siitä ei hetkessä päästä. Tehtaalla tuotettuja tekstiilejä on saatu paljon lainaan ja lahjoituksina näytelmää varten. 

 

Silkkisali on miellyttävän intiimi teatterisali, jossa etenkin permannolla oli harvinaisen tilavaa ja mukavaa istua. Ensimmäinen puoliaika kesti vain 36 minuuttia ja tauolle lähdettäessä vähän ystävien kanssa ihmettelimme, että apua, eihän toinen puolikaskin ole näin lyhyt. Ilo olisi loppunut aivan liian lyhyeen. Onneksi kokonaisuutta riittikin sitten tauon kanssa noin 2 tuntia. Lopussa yleisöstä paljastui ihmisiä, joilla oli henkilökohtaisia kytkentöjä Silkkitehtaaseen. 

Ystävien kanssa Teatterissa Uudenmaan Kokoomusnaisten "työasussa". Nämä hankittiin aikoinaan Holopaisen kutomolta Tuusulasta.

Esityksen jälkeen pohdittiin mm. suomalaisen tekstiiliteollisuuden tilaa. Näytelmässä kerrottiin, kuinka Keravanjoessa uitiin Silkkitehtaan aikaan, mutta ei niinä päivinä kuin värjäämössä käytettiin punaista, sinistä tai vihreää. Ongelmat siis ovat osin samoja kuin nykyisinkin tekstiiliteollisuudessa, me vain ollaan siirretty tuotanto ja ongelmat köyhemmille maille. Onneksi Suomessakin kuitenkin on vielä vaatetuotantoa. 

Teatteri Vantaallakin riittää tuotantoa, sillä niin tälle syksyä kuin ensi vuodellekin on tarjolla teatteria, musiikkia ja runoutta. Samassa rakennuksessa toimii myös Tanssiteatteri Raatikko, joka tuottaa teatteria lapsille. Maaliskuulle on myös tiedossa lisää esityksiä Silkkitehtaan naisista!