Miksi aikuiset saa kiusata?

 Lapsille opetetaan itsestään selvästi, että toisia ei saa kiusata ja kaikki pitää ottaa leikkeihin mukaan. Kuitenkin aikuiset käyttäytyvät niin livenä kuin netissäkin lapsia pahemmin. Viimeksi nyt kansanedustaja Bergbom ilmoitti perheenlisäyksestä ja some täyttyi vihakommenteista. Ja melkein jokainen perheenlisäyksestä kertonut kansanedustaja puolueesta riippumatta on saanut samaa paskaa lukea kommenteissa. En vaan voi ymmärtää, että vaikka kuinka olisi eri mieltä ihmisen kanssa, niin syntymättömään lapseen kohdistetaan tuollaista vihaa. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä eli ihan mahdotonta saada lasten kiusaamista loppumaan jos heidän saamansa malli on tämä. 

 

 Mutta se mistä ajatus itselle ensin tuli mieleen oli ihan toinen lähde. Nimittäin Kaisa Ikolan kirja Oikein nurin, jossa Anni ihastuu käsitöihin ja alkaa kirjoittaa käsityöblogia. Se kirja resonoi monellakin tapaa mutta se mikä sai pohtimaan asiaa, oli se, että Annin lähipiiri vähätteli Annin harrastusta ja suoraan sanottuna kiusasi Annia siitä. Ja tunnistin sen kivun. 

 

Olen itse saanut kuulla turhan paljon kuittailua omista harrastuksistani ja niihin liittyvästä välineistöstä. Vähän samaan tapaan kuin painoni ei pitäisi olla kenenkään huoli ellen istu kyseisen henkilön naamalla, ei myöskään lankojen tai meikkien määrä ole kenenkään muun kuin itseni huoli, niin kauan kuin ne omassa kodissani ovat. Lihavuusleikkauksen jälkeen on muuten kuulema kohtuu yleistä saada kommentteja myöskin liikunnasta, joka on läheisten mielestä liiallista vaikka olisi ihan lääkärin ohjeiden mukaista. 

 

Ainakin itse kasvoin ympäristössä ja ajassa jossa ystävällismielinen naljailu oli tapa osoittaa välittämistä. Harrastan sitä edelleen ja välillä huomaan taiteilevani itsekin sillä rajalla, että osoitanko välittämistä vai sorrunko kiusaamiseen. Ja oma käytöksenihän on siis tosi hölmöä, koska itse tiedän kuinka pahalta se vuosia tai vuosikymmeniä kestävä naljailu tuntuu. Siinä mennään usein todella henkilökohtaisiin asioihin ja rakennetaan itseään toteuttavaa ennustetta ja minäkuvaa. Ajatellaan nyt vaikka naljailua siitä, miten toinen ei pysty koskaan säästämään rahaa tai olemaan ajoissa. Miksi vaivautua säästämään tai olemaan ajoissa kun sitä alkaa itsekin uskoa siihen mitä toiset sanovat?

 

Spoilaan nyt tuota kirjaa sen verran, että pahimman kuittailijan Anni lopulta heivasi elämästään. Kaikkia kuittailijoita vaan ei ole yhtä helppoa heivata sosiaalisista tai muista syistä. Vaikka se voisikin olla oman hyvinvoinnin kannalta ihan tervettä.