Kuukausi opettajana

 Somessa moni on taas valitellut tammikuun kestävän ikuisesti. Kelit ovatkin kyllä olleet karmeat ja pari kertaa tuli pyllähdettyäkin. Muutoin tammikuu on kyllä mennyt todella nopeasti uuteen työhön opetellessa.

Aloitin tosiaan vuoden alussa Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Metropolia on opiskelijamäärältään Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja toimii neljällä kampuksella. Me sotelaiset olemme Myllypurossa tekniikan alojen kanssa. 

Välillä kampuksella on hirveä kuhina kun suuri osa 6000 opiskelijasta ja 500 työntekijästä on paikalla ja sitten joskus iltaopetuksesta lähtiessä ei paljoa muita näe kuin aulahenkilöstön. 

Kampus on otettu käyttään 2019-2020 aikana eli tilat ovat uudet ja tiloja on sen verran neljässä rakennuksessa ja kuudessa kerroksessa, että vähintään parin päivän välein huomaan käveleväni väärään suuntaan tai olevani väärässä kerroksessa. Talojen välillä onneksi pääsee kulkemaan sisäkautta ja porukkaa on niin paljon, ettei kukaan ihmettele uukkareitani.

 

 Opetan tällä hetkellä ikääntyneiden hoitotyötä ja hoitotyön perusasioita kuten peseytymisessä ja liikkumisessa avustamista ja ravitsemusta. Työpäivät ovat kaikki todella erilaisia eikä samanlaista päivää ole. Välillä on luentoja ja välillä taas laboraatioharjoituksia tai simulaatioita. Ja tietenkin valmistelua on nyt etenkin alkuvaiheessa paljon. Arviointejakin on tasaisesti mutta ne tietysti painottuvat sitten kurssien loppuun.

Moni on tietenkin kysellyt, että millaista on ollut ja ihanaahan tämä on. Aikaa ja energiaa omiin opintoihin ei tosin hirveästi ole ollut, mutta kyllä ne opettajan pätevyydet tänä keväänä saan. Se mikä on ehkä eniten yllättänyt, on se miten iloiseksi sitä voikaan tulla, kun opiskelija saa lääkelaskukokeen läpi tai kun tehtävästä huomaa, että nyt on päästy asian ytimeen. Opiskelijoista saa myös hirveästi energiaa.

Toisaalta tuntuu tosi kurjalta pyytää opiskelijaa täydentämään tehtävä tai antaa hylätty arvosana. Mutta tietenkään korkeakoulututkintoa ei saa ilman riittävää osaamista ja etenkin terveydenhuollon ammattilaisilla pitää olla tietyt taidot hallussa, että työelämään voi siirtyä. Ja oppimassahan ammattikorkeassa ollaan eikä oppimista voi tapahtua ilman palautetta. 

Välillä tosin tuntuu, etten tiedä olenko enemmän oppimassa minä vai opiskelijat. Uusi työ tietenkin vaatii totuttelua ja olen kuitenkin opettajana vielä ihan noviisi. Olen siis paljon löytänytkin kehittymisen kohteita kuukauden aikana mutta toisaalta myös saanut paljon onnistumisen kokemuksia. Luokkaan on kiva mennä ja sieltä saa lähteä hyvällä mielellä. Ja aina sieltä lähtee mukaan jokin ajatus mitä kehittää tai tehdä eri tavalla seuraavalla kerralla tai mistä pitää itselle etsiä lisää tietoa. 

Vielä lisää ajatuksia piti käydä hakemassa Educa-messuilta viikonloppuna.

Opettajan työ on itsenäistä mutta kaikilla kursseilla työskentelen yhdessä yhden tai useamman kollegan kanssa. Yksi kehittymisen kohteeni on kyllä avun pyytäminen; välillä huomaan että odotan itseltäni ihan mahdottomia näin alkuvaiheessa. Uusia asioita ja käytänteitä tulee kuitenkin jatkuvasti vastaan ja niihin saa vastauksen nopeammin laittamalla kollegalle viestin kuin jäämällä yksin miettimään. 

Pidempi työmatka on hiukan vaatinut totuttelua ja huomaan monesti matkalla keskittymisen katoavan äänikirjasta johonkin ihan muuhun. Sitten saan kirjan loppuun enkä edelleenkään tiedä kuka murhaaja oli. Toisaalta päiviin on tullut kivasti lisää arkiaktiivisuutta ja ensi viikolla fysioterapeuttiopiskelijamme tekee minulle saliohjelman. Vuoden mittaan pitää varata aikoja myös meidän suuhygienisti- ja optikko-opiskelijoille tarkastuksia varten. 

Ruokailutkin ovat paljon säännöllisempiä ja monipuolisempia kun useimpina päivinä syön kampuksella, joko ruokalassa tai opiskelijakunta Metkan kahvilan keitto- ja salaattipöydässä.

Monesti syön myös kakkosaamupalan töissä kun kotona aamupala jää usein kevyeksi.

Kevään mittaan tulee osin samoja kursseja uusien toteutuksien muodossa, eli tuttuja asioita mutta koko ajan on rinnalla myös uusia juttuja. Tästä tulee hyvä kevät.