Puoli vuotta helsinkiläisenä

 Tai oikeasti ollaan jo noin kuukaudella sen yli mutta seitsemän kuukautta kuulosti tylsemmältä otsikolta.

 

 Muutin tosiaan alkuvuodesta Helsinkiin. Vantaalta nyt ei niin hirveä matka tietenkään ole mutta asenteellinen ero median perusteella tuntuu olevan suuri. Toisaalta Itä-Helsinkiä pidetään rauhattomana ja köyhänä mutta kuten mm. @itishoods tililtä Instagramissa voi nähdä niin täällä on ihan mahtavia mahdollisuuksia.

 

 Olen enemmän tai vähemmän tarkoituksella liikkunut lähinnä idässä tämän kesän. Östersundomissa en ole käynyt mutta Vuosaaressa pari kertaa. Siellä esimerkiksi Uutela ja Itäisen rantareitin alku ovat aivan upeita. Tykkään myös siitä, miten omaleimaisia ja erilaisia kaupunginosat ovat. 

 

Oma naapurustoni on aivan erilainen kuin Vuosaaren lähinnä Miamin mieleentuovat rantatalot. 

 

Ruoholahtea lännemmässä ei ole tänä kesänä tullut käytyä vaikka lännessäkin on upeita ulkoilureittejä. Pohjoisemmassakaan Helsingissä ei ole tullut käytyä kuin bussilla läpimennessä.

 

 

 Eikä kyllä ole keskustaankaan paljoa ollut tarvetta. En tainnut koko kesänä käydä keskustassa kuin Paradoxissa ja hakemassa ja viemässä vieraita. 

 

Itis on tuossa niin vieressä ja sinne päästäkseen ei tarvitse edes kulkea liikennevalojen kautta niin eipä ihmeemmin ole ollut tarvetta. 

 

 Helsingistä todella ison osan tavoittaa ihan kävellen tai julkisilla. Ensi kesäksi tosin haaveilen pyörästä ja siitä, että uskaltautuisin tuonne Spandex-ihmisten sekaan baanoille. Koska silloin oikeasti pääsee ihan mihin vaan ja nopeasti.

 

 

Kotona oli aina järvi, samoin Kuopiossa järven näki päivittäin. Kokkolassa, vaikka merikaupunki onkin, niin merta näki yllättävän harvoin, jos ei tarkoituksella lähtenyt rantaan lenkille. 

 

Helsingissä meri taas on oikeastaan joka paikassa. Jossain Pohjois-Helsingissä toki ei sitä jatkuvasti nää mutta rantaviivaa on etelässä todella paljon ja koska se kivasti mutkittelee, minullakin on vain kolmisen kilometriä rantaan lenkkeilemään (tai uimaan, miltä tosin vältyin tänä kesänä). Ja sitä rantalenkkipolkua tosiaan riittää.

 

Täällä riittää myös kallioita ja mäkiä, mistä ainakin takalisto ja keuhkot kiittää. Oikeastaan mihinkään suuntaan ei voi lähteä joutumatta jossain kohtaa kiipeämään. 

 

Julkisia palveluita olen aika vähän tässä puolen vuoden aikana käyttänyt kirjastoja ja ulkoilumahdollisuuksia lukuunottamatta. Ja niitä molempia rakastan. Terveyspalveluista olen vain pyytänyt lähetteen töihin suuhygienistiopiskelijoille, mikä hoitui sujuvasti Maisassa. 

 

Ja koska lapsia ei ole niin koulupiirirajojen muutokset tai muut kiistat ja ongelmat eivät ole koskeneet minua. Tässä lähellä toki olisi useampi päiväkoti ja peruskoulu ja ihan mihin vaan niistä olisin valmis kuvitteelliset lapseni laittamaan. 

 

Julkista liikennettä käytän nyt harvemmin kuin aikaisemmin mutta satunnaisesti tulee silläkin kuljettua. Riippuu ihan päivästä ja vuorosta millaista menoa sattuu olemaan. Tosin 560 runkolinja Rastilasta-Myyrmäkeen osaa kyllä kokemukseni mukaan olla välillä eksoottinen molemmissa päissä. 

 

 Pari kertaa olen poliisiautoa nähnyt ja lehdistä lukenut tulipaloista ja kolareista mutta itselleni tämä on kyllä yksi rauhallisimpia paikkoja asua. Toki tässä on vuosien mittaan tullut asuttua Kokkolassa Tankkari vitosessa, Kuopiossa opiskelijasunnossa ja Myyrmäessä aseman vieressä. Mutta keskimäärin kun on iltaysiltä jo menossa hampaanpesulle niin ei paljoa yömenoista tiedä. 

 

Ja päiväsaikaan yleiset tilat mielestäni ovatkin ihmisiä varten. Päivällä mahtuu elämään myös ääntä kunhan nyt vähän huomioidaan muitakin. Erilaistahan meno on Stoan aukiolla tai Kontulan ostarilla kuin Espalla mutta elämässä pitää olla vaihtelua.

 

 Syksyn ja talven tavoitteeksi asetan tutustua Helsinkiin sen verran laajemmin, että vieraisilisin kaikissa  Helsingin Helmet-kirjastoissa palvelukeskuskirjastoja lukuunottamatta. Niitä on aika monta vaikka Suomenlinnankin jättäisi pois eli lenkkikohteita riittää. Osaan on ehkä hyödynnettävä julkisiakin ainakin osan matkaa.