Kauneus - työtä vai hupia
Luin sinkkuristeilyllä aamuyöllä Naomi Wolfin kirjaa The Beauty Myth (Wonder why I´m single 😂). Kirja on jo yhdeksänkymmentäluvun alusta mutta sai ajattelemaan kyllä. Kirja löytyy myös suomennettuna nimellä Kauneusmyytti: kuinka mielikuvilla hallitaan naista.
Kirjan alussa kuvataan karuja oikeuskeissejä, joissa nainen ei voi kuin hävitä. Ulkonäöllähän ei ole mitään väliä. Paitsi, että naisena voit saada potkut, koska et näytä oikealta. Sinut saa raiskata, koska näytät tietynlaiselta. Ja tietysti houkuttelit ahdistelemaan, koska sinulla oli päälläsi vaatteet.
.png)
Esimerkit nyt eivät ole Suomesta mutta jokainen meikkaava nainen on varmaan joskus kuullut sen "oletko sairaana"-kommentin kun on syystä tai toisesta mennyt töihin meikittömänä. Ulkonäköön panostaminen ja laittautuminen kuuluvat oletuksena töissä käyvän naisen oikeanlaisuuteen monella alalla. Työpaikkailmoituksessa ei toki koskaan ole vaatimuksena tietynlainen pukeutuminen, meikkaaminen ja ulkonäkö mutta kyllähän se niissä kirjoittamattomissa säännöissä usein on.
Suomen lain mukaan yksilön yksilöllisten ominaisuuksien perusteella syrjiminen on yksiselitteisesti kielletty. Silti mm. ulkonäon vuoksi syrjimistä tapahtuu edelleen jatkuvasti. Työpaikan saa todennäköisemmin hyvännäköinen ja laittautunut ihminen ja ura myös kulkee paremmin eteenpäin hoikkana ja ulkonäöltään nuorekkaana. Ulkonäkö on pääomaa. Tietynlainen ulkonäkö ei synny pelkästään geeneistä vaan vaatii yleensä myös työtä. Tätä esteettistä työtä tehdään myös vapaa-ajalla palkattomasti ja kulut maksetaan itse.
.png)
Ulkonäkö vaikuttaa menestymiseen uralla sukupuolesta riippumatta. Naisilla tosin liian kaunis ulkonäkö saattaa olla jopa haitallista kun blondivitseistä omaksuttu ajatus kauniiden naisten tyhmyydestä jyrää edelleen. Esteettisen työn kustannukset ovat kuitenkin erityisen suuret naisille. Meikit, vaatteet, karvanpoistot, kynnet, kulmat, ripset maksavat kaikki rahaa ja vaativat oman aikansa arjestamme. Aikaa ja kapasiteettia syö myös treenaaminen ja jatkuva painontarkkailu.
Vaikka miehetkin hyötyvät ulkonäöstään uralla edetessään, ovat vaatimukset yleensä vähäisemmät. Treenaa, harjaa hampaat, leikkaa tukka ja virallisemmissa työyhteyksissä heitä puku päälle. Naisille jakkupukukaan ei ole samanlainen uniformu jossa voi mennä päivästä toiseen. Ja vaikka työ ei vaatisikaan (jakku)pukua niin pukeutuessa joutuu aina miettimään myös vilahtaako suunnasta tai toisesta liikaa. Ja vaikka kuinka miettisi asunsa, saa joku idiootti julkisissa päähänsä vaatteidesi tarkoittavan lupaa kommentoida ja lääppiä. Vaikka päälläsi olisi sitten pilkkihaalari.
.png)
Pisimmillään ulkonäkövaatimukset vievät leikkauspöydälle kun tavoitellaan nuorempaa lookkia tai parempaa menestystä somessa. Hintaa esteettiselle työlle tulee tästäkin reilusti osamaksumahdollisuudesta huolimatta. Sairaslomakin on pääosin palkaton.
Naisten meikkaamista ja pukeutumista kommentoidaan välillä miehiä varten tehdyksi. Kuten me naiset kyllä tiedämme, itseämme vartenhan me sitä teemme. Hauskuus, itsevarmuus ja moni muu seikka puhuu sen puolesta, että meikata ja laittautua saa ja pitää saada juuri niin kuin haluaa. Mutta se, että yhteiskunta sanattomasti tai suoraan kommentoiden siihen pakottaa, on vaan väärin.
On hyvä muistaa, että kauneusbisnes on maailmanlaajuisesti 650-700 miljardin bisnes. Kauneus tarjoaa toki paljon työpaikkojakin mutta käyhän tämä naisten kukkarollekin. Samaan aikaan naisten vaatebisnes tahkoaa yli 900 miljardia (miestenvaatebisnes noin puolet siitä) ja painonhallintabisnes toisen mokoman. Mitä kaikkea sillä ajalla, rahalla ja energialla voisikaan tehdä?
Äkkiseltään ajattelisi, ettei sairaanhoitajana tai korkeakouluopettajana ulkonäöllä ja vaatteilla olisi paljoa merkitystä mutta kyllä niillä on. Kivasti löysinkin gradun, jossa oli käsitelty mm. näitä ammatteja. Sairaanhoitajana sain enemmän kommentteja ulkonäöstään kuin opettajana, vaikka kaikki olivatkin töissä samanlaisissa vaatteissa. Päin naamaa kommentoivat potilaat niin painoa kuin meikkiäkin ja jos meikittä tuli, niin sitä kuinka väsyneeltä näytti. Ja itse piti aina miettiä, että mitkä alusvaatteet voi laittaa, ettei kumarrellessa näy liikaa. Opettajana opiskelijat ja kollegat saattavat kehua kivaa meikkiä tai vaatevalintaa. Negatiivisia kommentteja ei onneksi tule. Ajatustyöstä ei kuitenkaan ole päässyt kun joka aamu joutuu miettimään mitä tänään on edessä, millaisissa vaatteissa tämän päivän voi opettaa. Eikä tuo julkisilla töihin kulkeminen ainakaan yhtään helpota pukeutumista.
Millaiset ulkonäölliset odotukset omalla alallasi on?
Minusta on röyhkeätä huomautella muille heidän ulkoisesta olemuksestaan, kuten meikistä, väsymisen näkymisestä kasvoilla ja kaikesta muusta, jota ei ole tarkoitettu positiivisessa mielessä. Yleisin itselleni sanottu kommentti on, että "Näytätpä väsyneeltä!" Jopa silloin, kun olo on ollut ihan pirteä. Mitähän pirua siihenkin voi vastata, kun aina ollut tummat silmänaluset, silmäpussit rakastavat minun naamaa ja niin edelleen. Itse en kommentoi muiden ulkonäköä, se ei minulle kuulu. Itse asiassa on ihan kiva, että ihmiset ovat erilaisia. Joku kulkee minimekossa päivät pitkät tai jaksaa laittaa tekoripseä. Se on hänen oikeus ihan siinä missä joku kulkee meikittä, niin kuin minä tätä nykyä yhä useammin. Nyt etätöissä ei ole ulkonäköodotuksia. Entisessä ammatissani hotellin respana laitoin ripsaria ja meikkivoidetta joka päivä. Halusin laittaa, mutta en kokenut, että sitä minulta erityisesti odotettiin.
VastaaPoistaJoo se on kumma että vieläkään ei ole mennyt perille; jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa. Kun ikinä ei myöskään tiedä miksi joku meikkaa tai on meikkamatta. Ja mitä se muutenkaan kellekään kuuluu. Toki on joitain ammatteja, joissa odottaen huoliteltua ulkonäköä mutta kuten Pamela Andersonkin on viime aikoina osoittanut, edes sitä meikkiä ei ole pakko laitta ollakseen huoliteltu, jos ei halua.
Poista