Miten uni on muuttunut laihtumisen myötä?

 Opiskelijat ovat viime aikoina työstäneet uniteemaisia ryhmätöitä ja kun eilen satuin kuuntelemaan webinaarit psykologisesta palautumisesta, että unesta niin ajattelin hiukan kirjoitella miten uni on muuttunut laihtumisen myötä.

 

 Mullahan todettiin hyvin lievä uniapnea vajaa vuosi sitten lihavuusleikkaukseen liittyvässä unitutkimuksessa. 

Jo ennen leikkausta uni oli muuttunut syvemmäksi laihtumisen myötä. Sen huomasin itse siitä, että aloin aamuisin herätä korva puutuneena kun en havahtunut vaihtamaan kylkeä pitkin yötä. Hengityksen äänistä en osaa sanoa epäilyä varmempaa. Äiti ehkä kommentoi asian tämän luettuaan. Mutta oletan niiden hiljenneen.

 

Lue lisää: Unesta  

Unia näen edelleen melko paljon ja aamun viimeisimmät usein muistankin. Sekin on kuitenkin hiukan vähentynyt sikeämmän unen myötä. Ja unen tarve. Se on lyhentynyt vajaan puoli tuntia. Edelleenkin nukkuminen on ihan kivaa eikä aamulla aikaisemmin houkuta nousta mutta uni tulee illalla myöhemmin. Siihen vaikuttaa toki se, että viimeinen iltapala on siirtynyt myöhäisemmäksi, jotta päivän aikana ehtii syödä ja juoda riittävästi. Ja toki nyt kevään valoisuuskin ja kellonsiirto  vaikuttaa uneen. Eli ehkä vuoden päästä uskaltaa sitten sanoa mikä oikeasti on tilanne.

Aikaisemmin suihkussa tiettyyn aikaan käynti sääteli unen saantia aika vahvasti mutta nykyisin iltaisin on yllättävää kyllä ihan hitusen liian lämmin olo. Jotenkin odottaisi, että vähällä energialla palelisi ja vaikka välillä onkin kylmä niin silti nukkumaan menoa ajatellen on liian lämmintä sisäisesti. Toki jos häiritsisi enemmän niin tähän voisi testata melatoniinia, joka myös laskee elimistön lämpötilaa. 

Nyt on myös paljon puhuttu esivaihdevuosien vaikutuksesta uneen. Osallahan esivaihevuosioireet alkavat jo kolmivitosena. Vaikka olenkin valmis menkoista luopumaan niin haluaisin nukkua vielä tulevat vuodet hyvin.