Parasta minussa
Ettei yhtään itsekehu haisisi, ajattelin kirjoittaa siitä mikä minussa on kauneinta ja parasta. Yleensä kysymys muotoillaan jota kuinkin; mistä tykkäät (inhoat) itsessäsi eniten ja vastaus on tyyliin silmät, korvat, hampaat. Minä tykkään eniten päästäni. Sekä sisältä, että ulkoa, mieluiten sisäpuoli sisällä. Nuorempana sain paljon kehuja hiuksistani, jotka siihen aikaan olivat oikeasti pitkät ja paksut. Intin ja kilpparin vajaatoiminnan myötä tukka tippui ja neronleimaus oli ajaa se siiliksi. Nyt kolme vuotta myöhemmin tukkaa on melkein alkuperäisen verran ja melkein kaiken saa ponnarillekin. Parasta luonnonkiharassani on wash´n´go-toiminto. Yleensä menen kostealla tukalla nukkumaan (kaikkien sääntöjen vastaisesti) ja herään valmiilla kiharoilla. Väri tosin on purkista, oma on lähempänä maantietä. Kulmakarvojen kanssa olen päässyt helpolla, pienellä nyppimisellä ne ovat omaan makuuni hyvät. Vähän värittömät vain. Ripset ovat samaa sorttia, pitkät ja taipuisat mutta värjä...