Blogitekstiä on syntynyt viime aikoina hyvin vähän, koska väsyttää. Väsyttää niin, että bussissa unohtaa painaa nappia ja päätyy väärälle pysäkille, puolet puheesta on änkytystä ja omaan päähän ei voi luottaa, eikä siten tekstejäkään julkaista ennen kuin ne on virkeämpänä (lue syyskuussa kun työt loppuu tai sitten ei lopu) tarkastanut. Pääsykoerumban ja avoimen yliopiston tehtävien kanssa kiire hellitti, mutta kun tein kahteen viikkoon pelkkiä yövuoroja ja päivät nukuin kuunnellen naapurin työmaan räjäytyksiä ja nyt alkuviikosta siirryin päivävuoroihin, on pää ja kroppa aivan sekaisin. Pari yötä sitten haaveilin jo unissani sairastuvani tuberkuloosiin, että pääsisin eristyshuoneeseen pariksi viikoksi nukkumaan. Tätä ennen olin unissani koko yön juossut eristyksestä karanneen tubipotilaan perässä. Hoidan siis mm. tubipotilaita osastollamme. Yövuorojen välissä nukkuu muutaman tunnin ja pari hereilläolotuntia tulee täysin koomattua telkkarin ja pyykinpesukoneen kanssa. Parhaita koomau...